Kirkko

Alavuden 

HELLUNTAISEURAKUNTA



Luganskin alue ja sen seurakunnat


Kuva 8 Luganskin keskustaa.

Luganskin alue (lääni) sijaitsee aivan itäisimmässä Ukrainassa, Venäjän rajalla. Alueella on 2,5 miljoonaa asukasta, joista noin puoli miljoonaa asuu sen pääkaupungissa Luganskissa. Muita suuria kaupunkeja ovat Lisitshansk, Severodonetsk, Altshevsk, Stahanov ja Kirovsk. Seudun historia kertoo asukkaitten juurettomuudesta. Pääosa asukkaista on alueelle siirrettyjä sekä sinne vankiloihin tuomittuja ihmisiä. Väestö on monikansallista, mutta valtaosin venäjänkielistä. Jo Katariina Suuri lähetti seudulle rangaistuslaitoksiin vankeja, joista muodostui sittemmin huomattava osa alueen väestöä. Samoin neuvostovallan aikana Stalin lähetti alueelle ihmisiä pakkotyöhön kaivoksiin. Tällä seudulla, joka on osa nk. Donbassia eli Donin allasta, on paljon rikkaita kivihiiliesiintymiä ja sen vuoksi myös paljon kaivos- ja terästeollisuutta. Tämä on tuonut asukkaille toimeentuloa, mutta viime vuosina rapistuneissa kaivoksissa on tapahtunut paljon onnettomuuksia, ja vanhanaikainen teollisuus on saastuttanut ympäristöä aiheuttaen vakavia terveysongelmia.


Kuva 9 Yksi Donbassin alueen lukuisista kaivoksista.

Maantieteellisesti aluetta ympäröi Venäjä. Maisemaa hallitsevat arot. Vain pohjoisosassa on pieniä mäntymetsiä. Ilmasto on mantereinen: kesä on pitkä, kuiva ja kuuma, talvi puolestaan lyhyt mutta joskus hyvinkin kylmä. Maanviljelys on riskialtista, koska sateita on hyvin vähän, mutta hedelmäpuut tuottavat runsaasti satoa.

Myös Jumalan Sanan kylvölle on maaperä erittäin kova. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen kommunismin ideologia ja siihen liittyvä ateismi löysivät täältä itselleen otollisen kasvualustan. Tuota jumalattomuuden aikaa kesti 70 vuotta. Neuvostovallan alussa evankeliset seurakunnat, etenkin helluntailaiset, hävitettiin lähes kokonaan. Rekisteröityminen kiellettiin, saarnaajia lähetettiin vankiloihin ja työleireille, joilla monet menehtyivät. Jäljelle jääneet seurakunnat joutuivat painumaan syvälle maan alle. Ne olivat pieniä ryhmiä, joissa oli lähinnä vanhuksia ja naisia. Julkiseen evankelioimistyöhön ei ollut mahdollisuutta.

Jumala antoi kuitenkin jälleen vapauden evankeliumin julistamiselle Ukrainassa. Monet vanhat kristityt olivat lähteneet Amerikkaan, mutta uusia, nuoria lähetystyöntekijöitä lähti liikkeelle Länsi-Ukrainasta – sieltä, missä jo ennestään oli paljon seurakuntia – eri puolille entistä Neuvostoliittoa. Joukko ”Toivon Ääni” –lähetysjärjestössä toimivia nuoria aloitti vuosina 2000 – 2001 seurakuntien perustamiseen tähtäävän työn Luganskissa ja Luganskin alueella. He olivat tuskin yli 20-vuotiaita, ilman lähetyskokemusta, mutta heillä oli halua tehdä Jumalan valtakunnan työtä, ja Jumala siunasi kylvetyn sanan.


Kuva 10 Evankelioimisryhmä Luganskissa kaupungin ulkoilmajuhlilla.

Tähän mennessä on perustettu 13 seurakuntaa, joissa on yhteensä n. 280 jäsentä. Lapset mukaan luettuna kävijöitä on n. 350. Vakituisesti työtä tehdään yli 30 paikkakunnalla. Lähetyssaarnaajat ovat hankkineet kokemusta; heistä kuusi on siunattu pastoreiksi ja neljä evankelistaksi. Alueella toimii seurakuntaliitto, joka on osa koko Ukrainan helluntaiseurakuntien liittoa. Työtä alueella johtaa piispa Rostislav Velitshko, joka toimii myös Luganskin Kristus Pelastajan seurakunnan pastorina. Merkittävää työtä Luganskin alueella tekevät myös baptistit, joilla oli jonkin verran vapautta jo neuvostoaikana ja siksi työlleen helpommat lähtökohdat.
 
Avainasemassa Luganskin alueen väestön saavuttamisessa on ollut päihdekuntoutustyö. Alkoholi- ja huumeongelma koskettaa ainakin välillisesti lähes joka perhettä. Suuri osa seudun uskoon tulleista onkin entisiä narkomaaneja, jotka – joko he itse tai heidän vanhempansa – ovat viimeisenä toivonaan kääntyneet seurakunnan puoleen. Kun Jeesus saa pelastaa ja vapautta päihteistä, seuraa sitä usein koko perheen pelastuminen. Severodonetskin seurakunnan yhteydessä toimii alkoholistien ja narkomaanien kuntoutuskeskus, joihin uskonratkaisun tehneet ohjataan jatkohoitoon. Myös Luganskissa tehdään kuntoutustyötä, ja lisäksi kuntoutettavia lähetetään Ukrainan muihin kuntoutuskeskuksiin. Työ on haasteellista, koska kuntoutettavat ovat moniongelmaisia, takana usein rikollista menneisyyttä ja rikkinäinen perhetausta. Työtä tehdään käytännössä palkatta.

Kuva 11 Kokous Severodonetskissa, jossa seurakunnan yhteydessä toimii huumekuntoutuskeskus.

Sosiaalista auttamistyötä tehdään myös lasten turvakodeissa, vammaishoitoloissa, vankiloissa ja rangaistuslaitoksissa; muutamilla uskovilla on tähän erityinen pätevyys ja valtakirja. Hedelmälliseksi on osoittautunut myös koulu- ja oppilaitostyö, jossa evankeliumin julistaminen yhdistyy huumevalistukseen. Kahdella paikkakunnalla on mahdollista julistaa Jumalan Sanaa television välityksellä. Alueellinen evankelioimislehti ilmestyy useita kertoja vuodessa tuhansien kappaleiden painoksena. Myös kirjallisuutta levitetään laajalti.

Kesäaikaan järjestetään suuria ulkoilmatapahtumia kaupungeissa ja kylissä. Talvella niitä järjestetään mahdollisuuksien mukaan kulttuuritaloissa, kouluissa ja muissa vuokratiloissa, etenkin kristillisten juhlapyhien aikaan. Usein on myös erillisiä lasten- ja nuortentapahtumia. Viime vuosina menestyksekkäitä ovat olleet lapsille kohdistetut tapahtumat, joissa on viikon ajan järjestetty lapsille vapaa-ajanviettoa pelien, leikkien ja hengellisen lastenohjelman merkeissä. Viikon huipennukseksi on sitten kutsuttu paikalle vanhemmat, joille lapset ovat saaneet itse julistaa oppimaansa lauluin ja runoin.


Kuva 12 Kastejuhla  Luganskissa kesällä 2012.



Kuva 13 Lapset esiintyvät Luganskin seurakunnan elonkorjuujuhlassa.

Luganskin kaupungin seurakunnassa on yli 30 kastettua jäsentä; kokouksissa käy 50 – 60 henkeä. Seurakunnan kasvua on rajoittanut oman rukoushuoneen puuttuminen. Seurakunta kokoontui pitkään vuokratiloissa, mikä tuli kalliiksi ja rajoitti mahdollisuuksia uusien ihmisten kutsumiseen. Ortodoksit ovat tottuneet siihen, että Jumalaa palvellaan kirkoissa, ja ovat siksi usein haluttomia tulemaan muissa tiloissa järjestettäviin hengellisiin tilaisuuksiin. Muutama vuosi sitten hankittiin tontti, jolle on saatu rakennetuksi yksinkertainen väliaikainen rukoushuone. Sisätyöt ja talotekniikka ovat vielä kesken, mutta syksyllä 2012 on talo saatu jo kokouskäyttöön. Myöhemmin on tarkoitus rakentaa suurempi rakennus, johon tulisi myös koko Luganskin alueen seurakuntien yhteinen toimintakeskus. Rakennustyötä hidastavat varojen niukkuus sekä ennen kaikkea byrokratia ja korruptio (yksin sähköliittymää saatiin odotella toista vuotta viranomaisten hidastelun vuoksi.)


Kuva 14a Luganskin ensimmäinen rukoushuone nousi harjakorkeuteensa syksyllä 2008.


Kuva 14b Rukoushuone ennen ikkunoiden ja ovien asennusta syksyllä 2009. Kolme vuotta myöhemmin talo saatiin viimein käyttöön.

Uskovien yhteys on kiinteä, ja seurakunnissa rukoillaan ja paastotaan ahkerasti. Puuttuva yhteiskunnan turvaverkko, huonosti toimiva ja kallis terveydenhuolto sekä yleinen elämän epävarmuus saavat ihmiset turvautumaan elävään Jumalaan. Onkin saatu kirkkaita todistuksia siitä, kuinka Herra on vapauttanut ihmisiä huume- ja alkoholiriippuvuudesta ja parantanut parantumattomista sairauksista. Merkittävää on myös vapautuminen okkultismin, noituuden ja idän uskontojen kahleista; nämä ovat Itä-Ukrainassa ehtineet täyttää kaatuneen ideologian jättämän tyhjiön monien sydämissä.

Me Alavuden helluntaiseurakunnassa iloitsemme siitä, että saamme osaltamme olla tekemässä mahdolliseksi evankeliumin julistamista seudulla, joka on yksi Euroopan vähiten evankelioiduista. Ajankohtaisista tapahtumista ja rukoushaasteista saat lukea näiltä sivuilta.